It is love that makes me fat

Mikä siinä on, että seurustelu lihottaa? Onko seurustellessa vaan niin tyytyväinen itseensä ettei jaksa kituuttaa päivästä toiseen laihdutuskuurilla? Kumpuaako tyytyväisyys siitä, että joku toinen rakastaa sua just sellaisena kuin olet?

Mun avomieheni jumaloi mun vartaloani (tälleen vähemmän itserakkaasti ilmaistuna). Se ei näe siinä mitään vikaa. Se tykkää mun pyöreästä peffastani, jokaisesta kurvista ja kummusta, jokaisesta mutkasta ja liikkeestä, jonka vartaloni tekee. Mä tahtoisin joskus katella ihteäni avomieheni silmin. Kuinka paljon helpompaa elämä silloin olisi.

Niin, miksi seurustelu lihottaa? Mä oon aina ajatellut, että laihduttaminen, puhdas ja paljas kilojen karistaminen, kertoo pienestä itseinhosta. Siitä, että oma keho ei miellytä omaa, perkuleen vaativaa silmää. Laihduttaminen on oman navan ympärillä pyörimistä täydellisimmillään. "Minä ja minun läskini.." :)

Seurustelu lihottaa varmaan siksi, että joutuu ajattelemaan jotain toistakin kun omaa itseänsä. Ja melko varmasti myös siksi, että tosissaan saattaa vähän enemmän pitää itsestään. Alkaa ajatella, että ku kerran kelpaa toiselle, niin miksei hemmetti vieköön kelpaa itselleen.

Mutta älkää hämääntykö tästä palopuheesta, mä aion siltikin jatkaa laihduttamista :) Avomies tosin heitti vaa'an roskiin, mikä saattoi olla ihan hyvä asia :D

- Candy