Vähän niinkun ois raskaana

Käykö kellekään muulle koskaan niin, että tietyn ruoka-aineen käyttäminen turvottaa erittäin paljon? Mulla on koko pienen ikäni ollut ongelmia viljatuotteiden kanssa. Kerran onnistuin hankkimaan itselleni yhden ruisleipäpalan avulla ns. 9kk:den mahan. Pötsi paisui silmissä, sitä kivisti eikä voinut kuvitellakaan, että "imaistaanpa tämä sisälle", jos tiedätte mitä tarkoitan.. :D

Muut ruuat eivät ole ongelmallisia enkä usko, että tämä on keliakiaakaan. Joten mikä voisi olla syynä?

- Candy

Et tu, Brute

Oma vaakani on pettänyt minut! Olen ystäväni luona käymässä ja päätin kokeilla hänen uutta vaakaansa. Ja se pirulainen antoi lukemaksi 62.0 kg! Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, jos oma vaakani on koko ajan näyttänyt väärää lukemaa miten paljon oikein painoin ennen laihdutuksen alkamista? Toisekseen, jos painan 62 kg ja näytän jo nyt hyvältä, kannattaako painotavoitteen olla 55 kg? Ja miten voin olla näin.. normaali, vaikka painon mukaan olen melkein ylipainoinen? Ei melkein ylipainoisella pitäisi olla näin kapeaa vyötäröä.

Tänään olen tätä mieltä: BMI on hanurista, vaa'at on hanurista ja koko laihdutus on hanurista.

Mittailuja

Päätin alkaa riehua mittanauhan kanssa. Huomasin koostuvani monenlaisista numeroista.

Rinta 94 cm
Rinnan alta 71 cm
Vyötärö 65 cm
Lantio 95 cm
Reisi (levein kohta) 59 cm
Reisi (kapein kohta) 51 cm

Myös numeroista, jotka ei millään tavalla liity laihdutukseen. Mä vain pidän numeroista.

Ranteen paksuus 14 cm
Kengän koko 36
Pituus 158.5 cm
Ikä 23.6 vuotta

- Candy

Painavaa asiaa

Kuulin tuossa muutama päivä sitten, että kysyttäessä naisilta heidän painoaan useimmat antavat 2 kg todellista alhaisemman lukeman. Miksi painostaan pitää valehdella? Onko se tosiaan niin, että mitä vähemmän painaa sitä parempi ihminen on?

Toinen hauska juttu oli se, että useimmat ihmiset eivät osaa arvioida toisten mittoja / painoja oikein. Tähän saattaa tietenkin liittyä myös huono itsetunto ("Oi kun mää olen niin lihava muihin verrattuna!"). Esimerkiksi mä kuvittelen aina ihmiset todellista kevyemmiksi ja erehdyn jopa 10-15 kg arvioidessani toisten painoja. Saan aina sätkyn kuullessani henkilön todellisen painon, varsinkin jos se on reippaasti ylipainon puolella BMI:n suhteen ("Ethän sää näytä yhtään lihavalta!").

Tein myös täällä testin omasta kehonkuvastani ja arvioni meni metsään risut rytisten. Eli siis arvioin itseni kaksi kokovaihtoehtoa suuremmaksi kuin oikeasti olen. Olisikohan aika tarkistaa näkönsä (ja pääkoppansa)? Ovatko muut testanneet kehonkuvaansa kyseisellä sivustolla? :)

- Candy

Kurvit kunniaan

Minun mielestäni laiha, siis todella laiha, ei vain urheilullinen tai hoikka, nainen ei ole viehättävä. En näe mitään kaunista luisevassa rintakehässä, törröttävissä lantioluissa, länkisäärissä ja kallon muodot paljastavissa kasvoissa. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka tahtovat olla todella laihoja tai ihmisiä, jotka ihannoivat heitä. Minä pidän malleista, joita haukutaan lihaviksi mediassa.

Minun mielestäni naisella pitää olla kurveja. Pitää olla peffaa, reittä ja rintaa, jotain mikä hytkyy ja hyllyy. Tietenkin aina parempi, jos kurvit ovat kiinteitä eivätkä vain kureliiveillä kasassa pysyvää hyytelöä. Naisessa pitää olla kaarteita. Tästä syystä en ikinä onnistu vähentämään syömistäni liikaa tai liikkumaan verenmaku suussa vain siksi, että mahtuisin kokoon 30-32. Ja olen asiasta hemmetin tyytyväinen :) Minusta on mukava olla X:n muotoinen tikkumaisen I:n sijasta.

Laihdutan siis, koska haluan kiinteät kurvit. Haluan sellaisen takapuolen, jonka päältä voi pompauttaa kolikon ilmaan. Läskieni täytyy olla *pojoing*-läskiä! :D Eli käytännössä voisi sanoa etten laihduta vaan kiinteytän. Seuraavassa vähän osviittaa siitä millainen naisvartalo itseäni miellyttää..

- Candy

Paluu arkeen

Lomalla tuli sitten syötyä ja juotua. Mutta ei ihme kyllä ahmittua ja örvellettyä, joten kalorit tais pysyä kohtuullisissa lukemissa :) Kotiin en raahannut kilokaupalla karkkia, koska tiesin että makeaa tulee sitten naposteltua joka välissä.

Lomalla tuli myös käveltyä ja tanssittua, joten onnistuin haalimaan Kiloklubin iloksi muutamia liikuntaminuutteja. Olin kuitenkin valinnut jalkaani semmoset kengät, joiden kanssa kävely sattui niin ...keleesti, että oli pakko ostaa uudet.. :D

Kävin tavoistani poiketen vaa'alla tänä aamuna, jotta näin turvottiko lomailu tms. ja vaaka näytti.. 59.4 kg :)

- Candy

Lomalle

Tämä tyttö aikoo nyt lähteä lomaileen, joten palailen blogin pariin vasta maanantaina :) Toivotaan, että paino ei ainakaan nouse, senhän tietää että vieraassa maassa ruoka maistuu paremmalta :D (paino nyt 59.8 kg eli pudotusta -400 g).

- Candy

It is love that makes me fat

Mikä siinä on, että seurustelu lihottaa? Onko seurustellessa vaan niin tyytyväinen itseensä ettei jaksa kituuttaa päivästä toiseen laihdutuskuurilla? Kumpuaako tyytyväisyys siitä, että joku toinen rakastaa sua just sellaisena kuin olet?

Mun avomieheni jumaloi mun vartaloani (tälleen vähemmän itserakkaasti ilmaistuna). Se ei näe siinä mitään vikaa. Se tykkää mun pyöreästä peffastani, jokaisesta kurvista ja kummusta, jokaisesta mutkasta ja liikkeestä, jonka vartaloni tekee. Mä tahtoisin joskus katella ihteäni avomieheni silmin. Kuinka paljon helpompaa elämä silloin olisi.

Niin, miksi seurustelu lihottaa? Mä oon aina ajatellut, että laihduttaminen, puhdas ja paljas kilojen karistaminen, kertoo pienestä itseinhosta. Siitä, että oma keho ei miellytä omaa, perkuleen vaativaa silmää. Laihduttaminen on oman navan ympärillä pyörimistä täydellisimmillään. "Minä ja minun läskini.." :)

Seurustelu lihottaa varmaan siksi, että joutuu ajattelemaan jotain toistakin kun omaa itseänsä. Ja melko varmasti myös siksi, että tosissaan saattaa vähän enemmän pitää itsestään. Alkaa ajatella, että ku kerran kelpaa toiselle, niin miksei hemmetti vieköön kelpaa itselleen.

Mutta älkää hämääntykö tästä palopuheesta, mä aion siltikin jatkaa laihduttamista :) Avomies tosin heitti vaa'an roskiin, mikä saattoi olla ihan hyvä asia :D

- Candy

Raportointia

Paino jumittaa 60.2 kg:ssa. Mutta eipä tuo mitään, ainakaan ei ole noussut viime punnituksesta :) Tänään on hyvä päivä jumpata, kun vaihteeksi mikään paikka ei ole kipeä.

- Candy

Miss Farkku-Suomi

Mä en osaa hahmottaa sitä minkä kokoinen olen. En ainakaan silloin, jos oon asioimassa vaatekaupoissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun jossain kaupassa päälle sopii S-kokoiset vaatteet ja toisessa pitää kaivaa pakan pohjalta esiin L-kokoinen paita (eikä sekään välttämättä sovi). Jossain voi iloisesti heittää päälle 36 kokoiset housut ja toisessa saman kokoiset housut eivät liiku pohkeita pidemmälle. Mulla on kaapissa paitoja koossa XS-L, 34-38 ja housuja koossa S-M, 36-38 ja kaikkien näiden kokomerkintöjen keskellä mietin miksei joka paikassa tietty koko voi olla just sen tietyn kokoinen.

Tuo edellinen ei vielä aiheuta niin suuria pohdintoja kuin farkkuhyllyn edessä seisominen. Jos farkut sopivat mulle reisi-lantio-peffa-alueelta vyötärönmitta on aivan liian suuri. Jos taas vyötärö vaikuttaa sopivalta, housut huutavat hoosiannaa reisien puolivälissä. Enkö vain ole farkkujen muotoinen? Pitääkö farkkutytön olla suora, poikamaisen vartalon omaava? Mulla on yhdet 26", yhdet 28" ja yhdet 36 kokoiset farkut ja kaikki sopivat. Jotenkin sitä alkaa toivoa, että omistaisi joko itse mahtavat ompelijan taidot tai vastaavasti hoviompelijan, joka tekis kaikki vaatteet siun ainutlaatuisten mittojen mukaan. Ei tarveis pelleillä kaupoissa tyhmän näköisenä.

Onko muut kokeneet hämmennystä vaatteiden kokomerkintöjen ihmeellisessä maailmassa?

- Candy

Se on sitten tiistai