On aivan tavallinen päivä. Heräät ja kävelet peilin eteen. Peilistä sua tuijottaa kohtuullisen viehättävä, nätti nainen, jonka kroppa näyttää sopusuhtaiselta ja jopa "ihan kivalta". Sitten tallustelet kylpyhuoneeseen, hyppäät vaa'alle ja.. päivä on pilalla. Oot lihonut kaksi kiloa. Seuraavan kerran kun kävelet peilin ohi sieltä tuijottaa ruma, mutrusuinen valkoinen valas. Miten tässä näin pääsi käymään?
Mua siis kiinnostaa miksi se vaa'an lukema on niin ylitsepääsemättömän tärkeä vaikka peili ja mittanauha kertois ihan toista tarinaa. Itelle on monesti käynyt niin, että vaatteet sopii, hiukset loistaa ja hampaat on valkoiset, mutta sitten jos vaaka näyttääkin vaikka 100 g enemmän kuin eilen, koko päivä on keturallaan. Yhtäkkiä vaatteet ei enää sovikaan ja päälle huvittais laittaa vain koko kehon peittävä jättitunika.
Sitäkin mietin, että oisko parempi olla kilomäärältään massiivisempi, mutta vartaloltaan tiukka vai tuulen mukaan lähtevä, mutta löysä. Tässä varmaan syy miksi monet kehottaa heittämään vaa'an romukoppaan ja keskittymään ennemmin mittanauhan ja tavoitefarkkujen (yms.) kanssa pelailuun. Vaa'alla tuntuu näkyvän vain pissan määrän vaihtelut pääkopassa ja faaraoitten haudan ryöstöt.
Ymmärsikö kukaan mitä koetin äsken innoissani selittää..? :D
- Candy
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
lauantai 27. helmikuuta 2010
Viisasten juomasta
Tämän aamun pohdinnan kohteeksi joutuu alkoholin käyttö ja miten se vaikuttaa laihdutuksen etenemiseen. Kaikkihan tietää, että ainakin perinteisissä siidereissä on kaloreita hyyyvin paljon, samoin likööreissä ja muissa makeissa juomissa. Tavallisesti suositellaan esim. kuivaa valkoviiniä, light-juomia tai kirkkaita lantrattuna kivennäisvedellä. Mutta eihän se alkoholin käyttö varsinainen ongelma ole. Vaan..
..se miten käyttäydytään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tällä tarkoitan nyt "Eikö me grillin kautta kotiin mennä?"-efektiä :) Alkoholihan tunnetusti tuntuu lisäävän ruokahalua ja poistaa estoja, joten siinä mielessä se on laihduttajalle aika huono juomavaihtoehto. Seuraavana päivänä pienessä krapulassa tankataan kaikkea hiilihydraatteja ja rasvaa sisältävää sapuskaa, jotta olo tuntuisi vähän ihmismäiseltä. Tuloksena pöhöttynyt ruumis ja vaaka, joka näyttää liian suuria lukemia.
Mun on pakko myöntää, että joskus nuorena suoritin alkoholia käyttäen ns. nesteenpoistoja. Eli kun tiesin punnistuspäivän olevan tulossa, vedin illalla nassuun pari siideriä ja aamulla paino oli nestevajauksen johdosta alhaisempi kuin se muuten olisi ollut. Mutta eihän tämmönen oikeasti käy laatuun. Nykyään koitan syödä ja juoda jatkuvasti suunnilleen samalla tavalla, että painonlaskua ei ainakaan voisi pistää nestevajauksen piikkiin.
Mites muilla, edistääkö / haittaako alkoholin käyttö laihdutusta miten paljon? Löytyykö häpeällisiä krapulamättökokemuksia? :)
- Candy (joka kerran krapulapäissään veti yhden Pollo Americana medium-pannupizzan, neljä hampurilaista ja pussillisen irtokarkkeja)
..se miten käyttäydytään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tällä tarkoitan nyt "Eikö me grillin kautta kotiin mennä?"-efektiä :) Alkoholihan tunnetusti tuntuu lisäävän ruokahalua ja poistaa estoja, joten siinä mielessä se on laihduttajalle aika huono juomavaihtoehto. Seuraavana päivänä pienessä krapulassa tankataan kaikkea hiilihydraatteja ja rasvaa sisältävää sapuskaa, jotta olo tuntuisi vähän ihmismäiseltä. Tuloksena pöhöttynyt ruumis ja vaaka, joka näyttää liian suuria lukemia.
Mun on pakko myöntää, että joskus nuorena suoritin alkoholia käyttäen ns. nesteenpoistoja. Eli kun tiesin punnistuspäivän olevan tulossa, vedin illalla nassuun pari siideriä ja aamulla paino oli nestevajauksen johdosta alhaisempi kuin se muuten olisi ollut. Mutta eihän tämmönen oikeasti käy laatuun. Nykyään koitan syödä ja juoda jatkuvasti suunnilleen samalla tavalla, että painonlaskua ei ainakaan voisi pistää nestevajauksen piikkiin.
Mites muilla, edistääkö / haittaako alkoholin käyttö laihdutusta miten paljon? Löytyykö häpeällisiä krapulamättökokemuksia? :)
- Candy (joka kerran krapulapäissään veti yhden Pollo Americana medium-pannupizzan, neljä hampurilaista ja pussillisen irtokarkkeja)
perjantai 26. helmikuuta 2010
Perjantain lukemia
Paino tänä aamuna 60.2 kg eli viime viikosta -300 g. Tosin nyt on ns. karpalopäivät, joten paino saattaa olla turvotuksen vuoksi hieman enemmän kuin mitä se muuten olisi. PMS-oireet, kuukautiset.. Naisen elämän parasta aikaa! :)
Tässä tuumailin etten tajua miten yhdessä vaiheessa pystyin elämään syömällä 800-900 kcal / päivä. Kestin tuota kuuria nelisen kuukautta, mutta olin jatkuvasti nälkäinen, ärtynyt ja ainoat lauseeni koskivat ruokaa ja / tai laihduttamista. Sitten tuli käveltyä monta tuntia päivässä, jotta olisi jotain tekemistä sen sijaan että seisoisi marketin pakastealtaan ääressä tuijottamassa jäätelöpuikkoja. Yhtenä kauniina päivänä tietenkin päässä naksahti totaalisesti ja pari kuukautta meni suklaata, leipää ja sipsejä syödessä. Kaikki kitukuurilla laihdutetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja olemus oli pöhöttynyt (olin kuin vedessä pari viikkoa lillunut ruumis).
Pointti koko tuossa edellisen kappaleen jupinassa taisi olla se, että laihduttaminen onnistuu kyllä hyvin pienillä kaloreilla jonkin aikaa, mutta pudotetun painon pystyy pitämään vain, jos on sisäistänyt terveelliset elämäntavat. Kitukuurit on monesti semmoisia "Sitten kun.."-kuureja, odotetaan vain että saisi syödä normaalisti. Mutta juu, aamulenkki odottaa iloista kulkijaa! :)
- Candy
Tässä tuumailin etten tajua miten yhdessä vaiheessa pystyin elämään syömällä 800-900 kcal / päivä. Kestin tuota kuuria nelisen kuukautta, mutta olin jatkuvasti nälkäinen, ärtynyt ja ainoat lauseeni koskivat ruokaa ja / tai laihduttamista. Sitten tuli käveltyä monta tuntia päivässä, jotta olisi jotain tekemistä sen sijaan että seisoisi marketin pakastealtaan ääressä tuijottamassa jäätelöpuikkoja. Yhtenä kauniina päivänä tietenkin päässä naksahti totaalisesti ja pari kuukautta meni suklaata, leipää ja sipsejä syödessä. Kaikki kitukuurilla laihdutetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja olemus oli pöhöttynyt (olin kuin vedessä pari viikkoa lillunut ruumis).
Pointti koko tuossa edellisen kappaleen jupinassa taisi olla se, että laihduttaminen onnistuu kyllä hyvin pienillä kaloreilla jonkin aikaa, mutta pudotetun painon pystyy pitämään vain, jos on sisäistänyt terveelliset elämäntavat. Kitukuurit on monesti semmoisia "Sitten kun.."-kuureja, odotetaan vain että saisi syödä normaalisti. Mutta juu, aamulenkki odottaa iloista kulkijaa! :)
- Candy
torstai 25. helmikuuta 2010
Syömisiä ja rehkimisiä
Joku jossain vaiheessa kysyi voisinko vähän listata mitä päivän aikana syön. Onneksi olen tunnollisesti merkannut kaiken Kiloklubiin, joten sieltä kopsaamalla saan yhden päivän ruuat laitettua esimerkiksi. Mulla pysyy ruokavalio suunnilleen samanlaisena päivästä toiseen, joten tuo yksi päivä kertoo jo paljon :)
Maanantai, 22.2.2010
Liikuntaa harrastan ihan kiitettävästi, viikon aikana tulee yleensä mm.
- Candy
Maanantai, 22.2.2010
- vihreitä viinirypäleitä 200 g
- raejuustoa (2 %) 200 g
- kirjolohta 300 g
- kurkkua 84 g
- kirsikkatomaatteja 64 g
- keitettyä kukkakaalia 68 g
- näkkileipä (Wasa Sport Plus) 6 kpl
- ananasta 100 g
- maitorahka (Ehrmann) 250 g
- banaani 100 g
Liikuntaa harrastan ihan kiitettävästi, viikon aikana tulee yleensä mm.
- kävelyä n. 4h (keskinkertaisella vauhdilla, 5-6 km / h)
- venyttelyä n. 1h
- jumppaa (aerobic ja lihaskunto) n. 2h
- epämääräistä heilumista (eli tanssia) n. 2h
- Candy
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Tunteet pelissä
Tunnesyöminen. Miten moni harrastaa tämmöistä?
Mun on pakko tunnustaa, että itse ainakin syön silloin kun ahdistaa, masentaa, ottaa päähän, on tylsää.. ja myös silloin kun on mahdottoman kivaa ja mielettömän hauskaa. Jos ei tunnu oikein miltään, on sellainen tasainen olo, niin silloin ei käy mielessäkään nostaa peffaansa tuolilta ja kävellä jääkaapille. Mutta jos yhtäkkiä tässä tasaisessa olotilassa huomaankin olevani tympiintynyt, menee n. sekunnin sadasosa siihen, että seison palelluttamassa itseäni jääkaapin edessä.
Tunnesyöminen ei ole kiva tapa. Se vesittää monet laihdutuskuurit. Minäkin oon niin ailahtelevainen persoona, että jatkuvasti tekis mieli jotain hyvää ihan vain sen takia, että pystyis vaikuttamaan omaan mieleensä ruuan avulla. Suklaa on tehokas lääke vaivaan kuin vaivaan. Samoin jäätelö. Ja jos oikein ketuttaa, niin lähistöllä on kolme pizzeriaa joihin voi rientää hakemaan rasvaista herkkua.
Miten tästä sitten pääsis eroon? Tietenkin tunteisiin voi vaikuttaa muullakin tavalla kuin syömällä. Esimerkiksi tylsiintymisen poistais se, että vain yksinkertaisesti tekis jotain mielekästä. Lenkille lähtö on parempi vaihtoehto kuin kaapin perukoilla piilottelevan valkosuklaalevyn ahminta. Mutta kun syöminen on niin helppo vaihtoehto, opittu tapa!
Nytkin tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen mua ahdistaa ja huvittais kipaista lähikauppaan ostamaan sipsejä :) Mutta pysyn lujana! Eihän tässä muuten laihtumaan pääse.
- Candy
Mun on pakko tunnustaa, että itse ainakin syön silloin kun ahdistaa, masentaa, ottaa päähän, on tylsää.. ja myös silloin kun on mahdottoman kivaa ja mielettömän hauskaa. Jos ei tunnu oikein miltään, on sellainen tasainen olo, niin silloin ei käy mielessäkään nostaa peffaansa tuolilta ja kävellä jääkaapille. Mutta jos yhtäkkiä tässä tasaisessa olotilassa huomaankin olevani tympiintynyt, menee n. sekunnin sadasosa siihen, että seison palelluttamassa itseäni jääkaapin edessä.
Tunnesyöminen ei ole kiva tapa. Se vesittää monet laihdutuskuurit. Minäkin oon niin ailahtelevainen persoona, että jatkuvasti tekis mieli jotain hyvää ihan vain sen takia, että pystyis vaikuttamaan omaan mieleensä ruuan avulla. Suklaa on tehokas lääke vaivaan kuin vaivaan. Samoin jäätelö. Ja jos oikein ketuttaa, niin lähistöllä on kolme pizzeriaa joihin voi rientää hakemaan rasvaista herkkua.
Miten tästä sitten pääsis eroon? Tietenkin tunteisiin voi vaikuttaa muullakin tavalla kuin syömällä. Esimerkiksi tylsiintymisen poistais se, että vain yksinkertaisesti tekis jotain mielekästä. Lenkille lähtö on parempi vaihtoehto kuin kaapin perukoilla piilottelevan valkosuklaalevyn ahminta. Mutta kun syöminen on niin helppo vaihtoehto, opittu tapa!
Nytkin tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen mua ahdistaa ja huvittais kipaista lähikauppaan ostamaan sipsejä :) Mutta pysyn lujana! Eihän tässä muuten laihtumaan pääse.
- Candy
maanantai 22. helmikuuta 2010
Ihannepainosta
Mietin eilen käsitettä ihannepaino. Sen voi käsittää niin monella tavalla. Lääketieteellisesti katsottuna ihannepaino on ilmeisesti se paino, jossa kunkin keho toimii ihanteellisella tavalla. Laihoja mallivartaloita ihannoivien ihannepaino taas on mahdollisimman alhainen. Joidenkin mielestä rubensmainen runsaus on ihanteellisuutta pullollaan ja toiset tykkäävät öljytyistä, lihaksikkaista vartaloista. Mutta mikä on juuri minun ihannepainoni?
Mun paino on heitellyt välillä 46-63 kg. Yläasteella painoin 47 kg ja olin pari senttiä lyhyempi kuin nykyään. Sitten lihoin (ahkera juustojen syöminen varmaan osaltaan auttoi asiaa..) ja yhtäkkiä puntari näytti 55 kg. Sitten taas laihduin. Ja lihoin. Ja laihduin. Parikymppisenä painoin 46 kg ja näytin kuulemma luurankomaiselta heroiinihemmolta. Ei mitenkään mairitteleva kuvaus.. :) Sitten lihoin taas vähän, huomasin jälleen omistavani rinnat enkä enää voinut shoppailla lastenosastolla. 52 kg oli painoni ennen seurustelun aloittamista. Nyt onnellista parisuhde-elämää on jatkunut jo tovi ja tyhmä vaaka näyttää yli 60 kg.
Koska mun painoni ei oo koskaan ollut mikään kiveen kirjoitettu lukema en oikeastaan tiedä mikä mun ihannepainoni on. Tiedän vain sen, että olivatpa muotoni tikkumaiset tai pyöreät, aina on voinut mennä peilin eteen, huokaista syvään ja inistä: "Voi apua ku mä olen läski!". En tiedä milloin kehoni on toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, koska jojoilun seurauksena esim. kuukautiset on aina olleet hyvin epäsäännölliset.
Joten tietääkö kukaan miten voisi, edes kohtuullisen luotettavasti, määritellä ihannepainonsa? Mulla ei nimittäin vielä ole mitään varsinaista painotavoitetta ja haluaisin että se tavoite on järkevä.
- Candy
Mun paino on heitellyt välillä 46-63 kg. Yläasteella painoin 47 kg ja olin pari senttiä lyhyempi kuin nykyään. Sitten lihoin (ahkera juustojen syöminen varmaan osaltaan auttoi asiaa..) ja yhtäkkiä puntari näytti 55 kg. Sitten taas laihduin. Ja lihoin. Ja laihduin. Parikymppisenä painoin 46 kg ja näytin kuulemma luurankomaiselta heroiinihemmolta. Ei mitenkään mairitteleva kuvaus.. :) Sitten lihoin taas vähän, huomasin jälleen omistavani rinnat enkä enää voinut shoppailla lastenosastolla. 52 kg oli painoni ennen seurustelun aloittamista. Nyt onnellista parisuhde-elämää on jatkunut jo tovi ja tyhmä vaaka näyttää yli 60 kg.
Koska mun painoni ei oo koskaan ollut mikään kiveen kirjoitettu lukema en oikeastaan tiedä mikä mun ihannepainoni on. Tiedän vain sen, että olivatpa muotoni tikkumaiset tai pyöreät, aina on voinut mennä peilin eteen, huokaista syvään ja inistä: "Voi apua ku mä olen läski!". En tiedä milloin kehoni on toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, koska jojoilun seurauksena esim. kuukautiset on aina olleet hyvin epäsäännölliset.
Joten tietääkö kukaan miten voisi, edes kohtuullisen luotettavasti, määritellä ihannepainonsa? Mulla ei nimittäin vielä ole mitään varsinaista painotavoitetta ja haluaisin että se tavoite on järkevä.
- Candy
lauantai 20. helmikuuta 2010
Hyviä ideoita
Torstaina innostuin jumppaamaan The Jordan Workout-nimisen jumpan tahtiin. Se on ehkä vähän miehinen jumppa, paljon varjonyrkkeilyä ja kuvitteellisella hyppynarulla hyppimistä. Siihen kuuluu lämmittely, aerobinen osuus, lihaskuntoharjoituksia ja venyttely. Pääpointti tässä jutussa on kuitenkin se, että mahdollisesti vedin jumpan läpi hieman liian suurella apinan raivolla, koska seuraavana päivänä, perjantaina, pohkeisiin sattui niin pahasti että kävely itketti.
Jostain kumman syystä mä kuitenkin päättelin, että mikäli kävely sattuu niin sauvakävely varmaan rentouttaa kivistäviä lihaksia. Ja lähdin viipottamaan kuuden kilometrin mittaiselle pätkälle innosta puhkuen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen aloin irvistellä, puolen kilometrin jälkeen niiskutin ja kolmen kilometrin jälkeen nilkutin. Kotiin päästyäni olin sitä mieltä etten kävele seuraavaan sataan vuoteen metriäkään. Mistä näitä hemmetin hyviä ideoita oikein tulee?!
Nyt on sitten lauantai ja etenen joka paikkaan (mm. jääkaapille ja sohvalle) hyvin hitaasti, hiljaa hipsuttaen. Pohkeisiin ei voi edes koskea ja kaikenlainen säärien vääntely on kiellettyä. Onneksi on viikonloppu ja mun ei oo pakko mennä minnekään. Saa vain elpyä ja sitten kun on elpynyt jumpata uudelleen Jordanin tahtiin. Vähäisemmällä apinan raivolla tosin.. :)
- Candy
Jostain kumman syystä mä kuitenkin päättelin, että mikäli kävely sattuu niin sauvakävely varmaan rentouttaa kivistäviä lihaksia. Ja lähdin viipottamaan kuuden kilometrin mittaiselle pätkälle innosta puhkuen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen aloin irvistellä, puolen kilometrin jälkeen niiskutin ja kolmen kilometrin jälkeen nilkutin. Kotiin päästyäni olin sitä mieltä etten kävele seuraavaan sataan vuoteen metriäkään. Mistä näitä hemmetin hyviä ideoita oikein tulee?!
Nyt on sitten lauantai ja etenen joka paikkaan (mm. jääkaapille ja sohvalle) hyvin hitaasti, hiljaa hipsuttaen. Pohkeisiin ei voi edes koskea ja kaikenlainen säärien vääntely on kiellettyä. Onneksi on viikonloppu ja mun ei oo pakko mennä minnekään. Saa vain elpyä ja sitten kun on elpynyt jumpata uudelleen Jordanin tahtiin. Vähäisemmällä apinan raivolla tosin.. :)
- Candy
perjantai 19. helmikuuta 2010
What in the name of..?!
Perjantai on mun punnituspäiväni. Joten tänään tietenkin hyppäsin vaa'alle sormet ja varpaat ristissä toivoen, että paino olisi tippunut edes vähän. Ja tulos oli... 60.5 kg! Miten tämä voi olla mahdollista? Oon laihtunut tai "laihtunut" 2.5 kg viikossa! Keksin heti vaihtoehtoisia selitysmalleja tälle niin vallan kummalliselle tulokselle.
Vaaka saattaa olla rikki. Testasin tätä hyppimällä sille eri paikoissa ja asennoissa ainakin 20 kertaa ja aina se kuitenkin näytti samaa lukemaa. Toinen selitys on, että urea on lopultakin poistunut päästäni eli nesteet ovat lähteneet liikkeelle terveellisemmän ruokavalion seurauksena. Kolmas selitys oli, että viimeksi punnitessa painoani lisäsivät sukat ja alushousut, joten nyt kun heiluin vaa'alla alasti (kyllä, täysin nudena) ylimääräinen taakka oli heitetty pois ruumiini päältä. No joo, kuinka monen sukat ja alkkarit painaa 2.5 kg? :D Ellei ne ole sitten tehty jostain muusta materiaalista kuin kankaasta.
Oon yllättynyt, mutta positiivisesti. Onko muille sattunut tämmöistä? Onko siis normaalia, että paino humpsahtaa alas noin suuria lukemia yhdessä viikossa? Ja hetkinen... BMI ei ole enää lievästi ylipainoisen puolella *tekee kärrynpyöriä ja tanssii voitontanssia* Wuhuu! Hyvää päivänjatkoa kaikille! :)
- Candy
Vaaka saattaa olla rikki. Testasin tätä hyppimällä sille eri paikoissa ja asennoissa ainakin 20 kertaa ja aina se kuitenkin näytti samaa lukemaa. Toinen selitys on, että urea on lopultakin poistunut päästäni eli nesteet ovat lähteneet liikkeelle terveellisemmän ruokavalion seurauksena. Kolmas selitys oli, että viimeksi punnitessa painoani lisäsivät sukat ja alushousut, joten nyt kun heiluin vaa'alla alasti (kyllä, täysin nudena) ylimääräinen taakka oli heitetty pois ruumiini päältä. No joo, kuinka monen sukat ja alkkarit painaa 2.5 kg? :D Ellei ne ole sitten tehty jostain muusta materiaalista kuin kankaasta.
Oon yllättynyt, mutta positiivisesti. Onko muille sattunut tämmöistä? Onko siis normaalia, että paino humpsahtaa alas noin suuria lukemia yhdessä viikossa? Ja hetkinen... BMI ei ole enää lievästi ylipainoisen puolella *tekee kärrynpyöriä ja tanssii voitontanssia* Wuhuu! Hyvää päivänjatkoa kaikille! :)
- Candy
torstai 18. helmikuuta 2010
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Tarkoitus pyhittää keinot..?
Muistelin tänään laihdutushistoriaani. Kaikenlaisia kikkoja on tullut kokeiltua painon alas saamiseksi. Useimmat eivät olleet tippaakaan terveellisiä ja jotkin saattoi pistää hetkellisen mielenhäiriön piikkiin. Ja suurin osa keinoista alensi painoa korkeintaan kilon pari. Ajattelinkin nyt jakaa lukijoiden kanssa typerimmät tempaukseni koskien laihdutusta. Älkää kokeilko näitä temppuja! :)
1. Ala-asteella rasvasin itseni äitini selluliittivoiteella (joka oli mennyt vanhaksi noin kymmenen vuotta ennen tempausta..) ja kelmutin koko kroppani tuorekelmulla. Olin jostain lukenut, että semmoinen toiminta poistaa nesteitä tms. Ei poistanut. Ja näytin todella, todella idioottimaiselta.
2. Ruokavalioni on vuorotellen koostunut pelkistä tomaateista, ananaksista ja sokerittomasta mehukeitosta. Sokeriton mehukeitto sai mahani niin turvoksiin, että näytin olevani yhdeksännellä kuukaudella raskaana. Jaksoin kutakin ruokavaliota noudattaa tasan päivän ja sitten kipitin kauppaan ostamaan muffinsseja.
3. Olen myös kokeillut kromia, nestesieppareita, rasvanpolttajia, aineenvaihdunnan tehostajia ja muita pillereitä, joika kauppojen luontaistuotehyllyltä lyötyy. Ainoa asia, mikä keventyi näiden kokeilujen myötä, oli lompakkoni.. :)
Vaikka hyvin tietää, että ihmedieetit ja maagisesti viikossa ylimääräisen rasvan sinusta sulattavat kapselit ovat huijausta, sitä haluaa kuitenkin uskoa että kilojen karistamiseen löytyy helppo ratkaisu. Mutta jos kilot eivät peffaan iskeytyneet yhdessä yössä, eivät ne sieltä katoakaan muutamassa päivässä. Kumpa voisi kelata elämän filminauhaa taaksepäin ja äänittää vaikka salaatin oston sen kohdan päälle, jossa tilaat Big Macin kuola suupielistä valuen.. :D
Tänään kaikki pallukat ovat vihreitä.
- Candy
1. Ala-asteella rasvasin itseni äitini selluliittivoiteella (joka oli mennyt vanhaksi noin kymmenen vuotta ennen tempausta..) ja kelmutin koko kroppani tuorekelmulla. Olin jostain lukenut, että semmoinen toiminta poistaa nesteitä tms. Ei poistanut. Ja näytin todella, todella idioottimaiselta.
2. Ruokavalioni on vuorotellen koostunut pelkistä tomaateista, ananaksista ja sokerittomasta mehukeitosta. Sokeriton mehukeitto sai mahani niin turvoksiin, että näytin olevani yhdeksännellä kuukaudella raskaana. Jaksoin kutakin ruokavaliota noudattaa tasan päivän ja sitten kipitin kauppaan ostamaan muffinsseja.
3. Olen myös kokeillut kromia, nestesieppareita, rasvanpolttajia, aineenvaihdunnan tehostajia ja muita pillereitä, joika kauppojen luontaistuotehyllyltä lyötyy. Ainoa asia, mikä keventyi näiden kokeilujen myötä, oli lompakkoni.. :)
Vaikka hyvin tietää, että ihmedieetit ja maagisesti viikossa ylimääräisen rasvan sinusta sulattavat kapselit ovat huijausta, sitä haluaa kuitenkin uskoa että kilojen karistamiseen löytyy helppo ratkaisu. Mutta jos kilot eivät peffaan iskeytyneet yhdessä yössä, eivät ne sieltä katoakaan muutamassa päivässä. Kumpa voisi kelata elämän filminauhaa taaksepäin ja äänittää vaikka salaatin oston sen kohdan päälle, jossa tilaat Big Macin kuola suupielistä valuen.. :D
Tänään kaikki pallukat ovat vihreitä.
- Candy
tiistai 16. helmikuuta 2010
Positiivisia värejä pallukoissa
Mun mielestäni on erityisen hauska istua sohvan pehmeimmässä kulmassa, sipsit tai irtokarkit käden ulottuvilla. Eikä tässä vielä kaikki. Mun mielestä on erityisen hauska silloin katsoa laihdutusohjelmia tai mitä tahansa muita ohjelmia, jotka käsittelee lihavuutta. Nytkin telkkarista tulee Suurin Pudottaja. Mutta tällä kertaa käden ulottuvilla on vain näkkileipää ja raejuustoa. Kiloklubin pallukat hihkuu riemusta. Tänään kolme vihreää ja yks keltainen pallukka.
Mua ihmetyttää se miten paljon Kilolubissa kehotetaan syömään. Oon tottunut siihen, että laihduttaessa kalorit vähennetään vähintään puoleen entisestä. Mutta onhan se parempi, että saa syödä kuin että pitäis kiduttaa itseään nakertamalla porkkanaa ja salaattia päivät pitkät. Nyt menen takaisin Suurimman Pudottajan pariin ja toivon samalla, että itestäni tulis suuri pudottaja :)
- Candy
Mua ihmetyttää se miten paljon Kilolubissa kehotetaan syömään. Oon tottunut siihen, että laihduttaessa kalorit vähennetään vähintään puoleen entisestä. Mutta onhan se parempi, että saa syödä kuin että pitäis kiduttaa itseään nakertamalla porkkanaa ja salaattia päivät pitkät. Nyt menen takaisin Suurimman Pudottajan pariin ja toivon samalla, että itestäni tulis suuri pudottaja :)
- Candy
Takapuoli, jonka päälle mahtuu tuoppi kaljaa ja polkupyörä
Olen siis vähän lihonut. Ihan vähän. Niin vähän, että painoindeksi pomppasi lievän ylipainon puolelle. Ensin mietin, että tuskin asiasta tarvii välittää. Sitten huomasin, että kaikki vaatteet on liian pieniä. Jenkkakahvat pursuu farkkujen vyötärönauhan yli (yäk!), selkäpuolella näkyy makkarat kun pitää vähänkin tiukempaa paitaa ja talvitakin napit paukkuu kun sitä koittaa repiä päälleen. Varmuuden vuoksi, enhän mä nyt minkään aihetodisteiden perusteella itseäni läskiksi ala mieltää, otin itsestäni pari kuvaa ilman vaatteita. Alasti. Itselaukaisimella. Karu totuus on, että näytin kameran linssin läpi katsottuna vaaleanpunaiselta, hyllyvältä virtahevolta. Aloitin siis projektin "Läski tummumaan!".
Vielä läski ei ole ainakaan tummunut. Saattaa johtua siitä, että viime viikko meni Raxissa käydessä, siideriä kavereiden kanssa naukkaillessa ja Beniä & Jerryä treffaten. Liityin Kiloklubiin ja merkkailin kokeeksi syömisiäni sinne. Punaisia pallukoita päivä toisensa jälkeen. Alkoi vähän hävettää. Tällä viikolla oon sitten ottanut itseäni niskasta kiinni, eilenkin sain kolme niitä pirkuleen pallukkaa vihreäksi! Oon lisäksi hiihdellyt, sauvakävellyt, jumpannut ja venytellyt telkkarin edessä. Eiköhän se paino muutaman sata grammaa alhaisempi ole viikon loppuun mennessä. Toivottavasti :)
Ajattelin tuolla sivupalkissa pitää kirjaa siitä miten läskiltä alkaa sentit ja kilot katoamaan, niin pysyy pikkuisen paremmin perillä siitä mitä on oikein tekemässä. Lähtötilanne nyt on siis tämä:
Pituus 158 cm
Paino 63 kg
Vyötärö 75 cm
BMI 25,23
Että näin. Saatan illalla palailla kertomaan päivän kuulumisia, mut nyt pai pai! :)
- Candy
Vielä läski ei ole ainakaan tummunut. Saattaa johtua siitä, että viime viikko meni Raxissa käydessä, siideriä kavereiden kanssa naukkaillessa ja Beniä & Jerryä treffaten. Liityin Kiloklubiin ja merkkailin kokeeksi syömisiäni sinne. Punaisia pallukoita päivä toisensa jälkeen. Alkoi vähän hävettää. Tällä viikolla oon sitten ottanut itseäni niskasta kiinni, eilenkin sain kolme niitä pirkuleen pallukkaa vihreäksi! Oon lisäksi hiihdellyt, sauvakävellyt, jumpannut ja venytellyt telkkarin edessä. Eiköhän se paino muutaman sata grammaa alhaisempi ole viikon loppuun mennessä. Toivottavasti :)
Ajattelin tuolla sivupalkissa pitää kirjaa siitä miten läskiltä alkaa sentit ja kilot katoamaan, niin pysyy pikkuisen paremmin perillä siitä mitä on oikein tekemässä. Lähtötilanne nyt on siis tämä:
Pituus 158 cm
Paino 63 kg
Vyötärö 75 cm
BMI 25,23
Että näin. Saatan illalla palailla kertomaan päivän kuulumisia, mut nyt pai pai! :)
- Candy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
