Alle 58 kg

Paino olikin sitten tänä aamuna hieman luultua alempi, 57.9 kg :) Nyt mietin, että kun tavoite on kerran saavutettu ja ylitetty, pitäisikö tavoitetta muuttaa kilomäärältään alhaisemmaksi.. Tai ottaa tavoitteeksi jotain muuta, kuten syksyinen puolimaraton.

- Candy

Pääsiäinen

Voi tätä syötyjen suklaamunien määrää! Suusta on mennyt alas Kindereitä, Hello Kitty-munia, jotain "pahaa suklaata, mutta kivoja yllätyksiä sisältäviä"-munia, pikkuisia munia ilman yllätystä.. Kaikki on kelvannut. Sitä valkoisen kuoren omaavaa täyssuklaista en ole saanut, mutta muuten kaupan munahyllyt on testattu suurella antaumuksella.

Mitään muuta pääsiäiseen liittyvää ruokaa en olekaan sitten syönyt. Koetan nyt välttää leipää ja muita viljatuotteita ja katsoa, josko tuo 9kk:den maha tuosta häipyisi.. :) Jos ei häivy, on ehkä aika tehdä raskaustesti :D Tosin en ole laskenut muihin viljatuotteisiin esimerkiksi pizzaa, mikä on vain järisyttävän suurta, mahakipua edistävää itsepetosta.

Paino hiipii päättäväisesti kohti 58 kg. Tavoite on pian saavutettu ja sitten pitäisi miettiä suunnitelmat uusiksi. Opetellako painonhallintaa vai laihduttaa lisää? Laihdutus on kumman koukuttavaa puuhaa, huolimatta siitä että se on niin mahdottoman ärsyttävää.. :)

- Candy

Vähän niinkun ois raskaana

Käykö kellekään muulle koskaan niin, että tietyn ruoka-aineen käyttäminen turvottaa erittäin paljon? Mulla on koko pienen ikäni ollut ongelmia viljatuotteiden kanssa. Kerran onnistuin hankkimaan itselleni yhden ruisleipäpalan avulla ns. 9kk:den mahan. Pötsi paisui silmissä, sitä kivisti eikä voinut kuvitellakaan, että "imaistaanpa tämä sisälle", jos tiedätte mitä tarkoitan.. :D

Muut ruuat eivät ole ongelmallisia enkä usko, että tämä on keliakiaakaan. Joten mikä voisi olla syynä?

- Candy

Et tu, Brute

Oma vaakani on pettänyt minut! Olen ystäväni luona käymässä ja päätin kokeilla hänen uutta vaakaansa. Ja se pirulainen antoi lukemaksi 62.0 kg! Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, jos oma vaakani on koko ajan näyttänyt väärää lukemaa miten paljon oikein painoin ennen laihdutuksen alkamista? Toisekseen, jos painan 62 kg ja näytän jo nyt hyvältä, kannattaako painotavoitteen olla 55 kg? Ja miten voin olla näin.. normaali, vaikka painon mukaan olen melkein ylipainoinen? Ei melkein ylipainoisella pitäisi olla näin kapeaa vyötäröä.

Tänään olen tätä mieltä: BMI on hanurista, vaa'at on hanurista ja koko laihdutus on hanurista.

Mittailuja

Päätin alkaa riehua mittanauhan kanssa. Huomasin koostuvani monenlaisista numeroista.

Rinta 94 cm
Rinnan alta 71 cm
Vyötärö 65 cm
Lantio 95 cm
Reisi (levein kohta) 59 cm
Reisi (kapein kohta) 51 cm

Myös numeroista, jotka ei millään tavalla liity laihdutukseen. Mä vain pidän numeroista.

Ranteen paksuus 14 cm
Kengän koko 36
Pituus 158.5 cm
Ikä 23.6 vuotta

- Candy

Painavaa asiaa

Kuulin tuossa muutama päivä sitten, että kysyttäessä naisilta heidän painoaan useimmat antavat 2 kg todellista alhaisemman lukeman. Miksi painostaan pitää valehdella? Onko se tosiaan niin, että mitä vähemmän painaa sitä parempi ihminen on?

Toinen hauska juttu oli se, että useimmat ihmiset eivät osaa arvioida toisten mittoja / painoja oikein. Tähän saattaa tietenkin liittyä myös huono itsetunto ("Oi kun mää olen niin lihava muihin verrattuna!"). Esimerkiksi mä kuvittelen aina ihmiset todellista kevyemmiksi ja erehdyn jopa 10-15 kg arvioidessani toisten painoja. Saan aina sätkyn kuullessani henkilön todellisen painon, varsinkin jos se on reippaasti ylipainon puolella BMI:n suhteen ("Ethän sää näytä yhtään lihavalta!").

Tein myös täällä testin omasta kehonkuvastani ja arvioni meni metsään risut rytisten. Eli siis arvioin itseni kaksi kokovaihtoehtoa suuremmaksi kuin oikeasti olen. Olisikohan aika tarkistaa näkönsä (ja pääkoppansa)? Ovatko muut testanneet kehonkuvaansa kyseisellä sivustolla? :)

- Candy

Kurvit kunniaan

Minun mielestäni laiha, siis todella laiha, ei vain urheilullinen tai hoikka, nainen ei ole viehättävä. En näe mitään kaunista luisevassa rintakehässä, törröttävissä lantioluissa, länkisäärissä ja kallon muodot paljastavissa kasvoissa. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka tahtovat olla todella laihoja tai ihmisiä, jotka ihannoivat heitä. Minä pidän malleista, joita haukutaan lihaviksi mediassa.

Minun mielestäni naisella pitää olla kurveja. Pitää olla peffaa, reittä ja rintaa, jotain mikä hytkyy ja hyllyy. Tietenkin aina parempi, jos kurvit ovat kiinteitä eivätkä vain kureliiveillä kasassa pysyvää hyytelöä. Naisessa pitää olla kaarteita. Tästä syystä en ikinä onnistu vähentämään syömistäni liikaa tai liikkumaan verenmaku suussa vain siksi, että mahtuisin kokoon 30-32. Ja olen asiasta hemmetin tyytyväinen :) Minusta on mukava olla X:n muotoinen tikkumaisen I:n sijasta.

Laihdutan siis, koska haluan kiinteät kurvit. Haluan sellaisen takapuolen, jonka päältä voi pompauttaa kolikon ilmaan. Läskieni täytyy olla *pojoing*-läskiä! :D Eli käytännössä voisi sanoa etten laihduta vaan kiinteytän. Seuraavassa vähän osviittaa siitä millainen naisvartalo itseäni miellyttää..

- Candy

Paluu arkeen

Lomalla tuli sitten syötyä ja juotua. Mutta ei ihme kyllä ahmittua ja örvellettyä, joten kalorit tais pysyä kohtuullisissa lukemissa :) Kotiin en raahannut kilokaupalla karkkia, koska tiesin että makeaa tulee sitten naposteltua joka välissä.

Lomalla tuli myös käveltyä ja tanssittua, joten onnistuin haalimaan Kiloklubin iloksi muutamia liikuntaminuutteja. Olin kuitenkin valinnut jalkaani semmoset kengät, joiden kanssa kävely sattui niin ...keleesti, että oli pakko ostaa uudet.. :D

Kävin tavoistani poiketen vaa'alla tänä aamuna, jotta näin turvottiko lomailu tms. ja vaaka näytti.. 59.4 kg :)

- Candy

Lomalle

Tämä tyttö aikoo nyt lähteä lomaileen, joten palailen blogin pariin vasta maanantaina :) Toivotaan, että paino ei ainakaan nouse, senhän tietää että vieraassa maassa ruoka maistuu paremmalta :D (paino nyt 59.8 kg eli pudotusta -400 g).

- Candy

It is love that makes me fat

Mikä siinä on, että seurustelu lihottaa? Onko seurustellessa vaan niin tyytyväinen itseensä ettei jaksa kituuttaa päivästä toiseen laihdutuskuurilla? Kumpuaako tyytyväisyys siitä, että joku toinen rakastaa sua just sellaisena kuin olet?

Mun avomieheni jumaloi mun vartaloani (tälleen vähemmän itserakkaasti ilmaistuna). Se ei näe siinä mitään vikaa. Se tykkää mun pyöreästä peffastani, jokaisesta kurvista ja kummusta, jokaisesta mutkasta ja liikkeestä, jonka vartaloni tekee. Mä tahtoisin joskus katella ihteäni avomieheni silmin. Kuinka paljon helpompaa elämä silloin olisi.

Niin, miksi seurustelu lihottaa? Mä oon aina ajatellut, että laihduttaminen, puhdas ja paljas kilojen karistaminen, kertoo pienestä itseinhosta. Siitä, että oma keho ei miellytä omaa, perkuleen vaativaa silmää. Laihduttaminen on oman navan ympärillä pyörimistä täydellisimmillään. "Minä ja minun läskini.." :)

Seurustelu lihottaa varmaan siksi, että joutuu ajattelemaan jotain toistakin kun omaa itseänsä. Ja melko varmasti myös siksi, että tosissaan saattaa vähän enemmän pitää itsestään. Alkaa ajatella, että ku kerran kelpaa toiselle, niin miksei hemmetti vieköön kelpaa itselleen.

Mutta älkää hämääntykö tästä palopuheesta, mä aion siltikin jatkaa laihduttamista :) Avomies tosin heitti vaa'an roskiin, mikä saattoi olla ihan hyvä asia :D

- Candy

Raportointia

Paino jumittaa 60.2 kg:ssa. Mutta eipä tuo mitään, ainakaan ei ole noussut viime punnituksesta :) Tänään on hyvä päivä jumpata, kun vaihteeksi mikään paikka ei ole kipeä.

- Candy

Miss Farkku-Suomi

Mä en osaa hahmottaa sitä minkä kokoinen olen. En ainakaan silloin, jos oon asioimassa vaatekaupoissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun jossain kaupassa päälle sopii S-kokoiset vaatteet ja toisessa pitää kaivaa pakan pohjalta esiin L-kokoinen paita (eikä sekään välttämättä sovi). Jossain voi iloisesti heittää päälle 36 kokoiset housut ja toisessa saman kokoiset housut eivät liiku pohkeita pidemmälle. Mulla on kaapissa paitoja koossa XS-L, 34-38 ja housuja koossa S-M, 36-38 ja kaikkien näiden kokomerkintöjen keskellä mietin miksei joka paikassa tietty koko voi olla just sen tietyn kokoinen.

Tuo edellinen ei vielä aiheuta niin suuria pohdintoja kuin farkkuhyllyn edessä seisominen. Jos farkut sopivat mulle reisi-lantio-peffa-alueelta vyötärönmitta on aivan liian suuri. Jos taas vyötärö vaikuttaa sopivalta, housut huutavat hoosiannaa reisien puolivälissä. Enkö vain ole farkkujen muotoinen? Pitääkö farkkutytön olla suora, poikamaisen vartalon omaava? Mulla on yhdet 26", yhdet 28" ja yhdet 36 kokoiset farkut ja kaikki sopivat. Jotenkin sitä alkaa toivoa, että omistaisi joko itse mahtavat ompelijan taidot tai vastaavasti hoviompelijan, joka tekis kaikki vaatteet siun ainutlaatuisten mittojen mukaan. Ei tarveis pelleillä kaupoissa tyhmän näköisenä.

Onko muut kokeneet hämmennystä vaatteiden kokomerkintöjen ihmeellisessä maailmassa?

- Candy

Se on sitten tiistai

Mikä siinä kilomäärässä oikein kiehtoo?

On aivan tavallinen päivä. Heräät ja kävelet peilin eteen. Peilistä sua tuijottaa kohtuullisen viehättävä, nätti nainen, jonka kroppa näyttää sopusuhtaiselta ja jopa "ihan kivalta". Sitten tallustelet kylpyhuoneeseen, hyppäät vaa'alle ja.. päivä on pilalla. Oot lihonut kaksi kiloa. Seuraavan kerran kun kävelet peilin ohi sieltä tuijottaa ruma, mutrusuinen valkoinen valas. Miten tässä näin pääsi käymään?

Mua siis kiinnostaa miksi se vaa'an lukema on niin ylitsepääsemättömän tärkeä vaikka peili ja mittanauha kertois ihan toista tarinaa. Itelle on monesti käynyt niin, että vaatteet sopii, hiukset loistaa ja hampaat on valkoiset, mutta sitten jos vaaka näyttääkin vaikka 100 g enemmän kuin eilen, koko päivä on keturallaan. Yhtäkkiä vaatteet ei enää sovikaan ja päälle huvittais laittaa vain koko kehon peittävä jättitunika.

Sitäkin mietin, että oisko parempi olla kilomäärältään massiivisempi, mutta vartaloltaan tiukka vai tuulen mukaan lähtevä, mutta löysä. Tässä varmaan syy miksi monet kehottaa heittämään vaa'an romukoppaan ja keskittymään ennemmin mittanauhan ja tavoitefarkkujen (yms.) kanssa pelailuun. Vaa'alla tuntuu näkyvän vain pissan määrän vaihtelut pääkopassa ja faaraoitten haudan ryöstöt.

Ymmärsikö kukaan mitä koetin äsken innoissani selittää..? :D

- Candy

Viisasten juomasta

Tämän aamun pohdinnan kohteeksi joutuu alkoholin käyttö ja miten se vaikuttaa laihdutuksen etenemiseen. Kaikkihan tietää, että ainakin perinteisissä siidereissä on kaloreita hyyyvin paljon, samoin likööreissä ja muissa makeissa juomissa. Tavallisesti suositellaan esim. kuivaa valkoviiniä, light-juomia tai kirkkaita lantrattuna kivennäisvedellä. Mutta eihän se alkoholin käyttö varsinainen ongelma ole. Vaan..

..se miten käyttäydytään alkoholin vaikutuksen alaisena. Tällä tarkoitan nyt "Eikö me grillin kautta kotiin mennä?"-efektiä :) Alkoholihan tunnetusti tuntuu lisäävän ruokahalua ja poistaa estoja, joten siinä mielessä se on laihduttajalle aika huono juomavaihtoehto. Seuraavana päivänä pienessä krapulassa tankataan kaikkea hiilihydraatteja ja rasvaa sisältävää sapuskaa, jotta olo tuntuisi vähän ihmismäiseltä. Tuloksena pöhöttynyt ruumis ja vaaka, joka näyttää liian suuria lukemia.

Mun on pakko myöntää, että joskus nuorena suoritin alkoholia käyttäen ns. nesteenpoistoja. Eli kun tiesin punnistuspäivän olevan tulossa, vedin illalla nassuun pari siideriä ja aamulla paino oli nestevajauksen johdosta alhaisempi kuin se muuten olisi ollut. Mutta eihän tämmönen oikeasti käy laatuun. Nykyään koitan syödä ja juoda jatkuvasti suunnilleen samalla tavalla, että painonlaskua ei ainakaan voisi pistää nestevajauksen piikkiin.

Mites muilla, edistääkö / haittaako alkoholin käyttö laihdutusta miten paljon? Löytyykö häpeällisiä krapulamättökokemuksia? :)

- Candy (joka kerran krapulapäissään veti yhden Pollo Americana medium-pannupizzan, neljä hampurilaista ja pussillisen irtokarkkeja)

Perjantain lukemia

Paino tänä aamuna 60.2 kg eli viime viikosta -300 g. Tosin nyt on ns. karpalopäivät, joten paino saattaa olla turvotuksen vuoksi hieman enemmän kuin mitä se muuten olisi. PMS-oireet, kuukautiset.. Naisen elämän parasta aikaa! :)

Tässä tuumailin etten tajua miten yhdessä vaiheessa pystyin elämään syömällä 800-900 kcal / päivä. Kestin tuota kuuria nelisen kuukautta, mutta olin jatkuvasti nälkäinen, ärtynyt ja ainoat lauseeni koskivat ruokaa ja / tai laihduttamista. Sitten tuli käveltyä monta tuntia päivässä, jotta olisi jotain tekemistä sen sijaan että seisoisi marketin pakastealtaan ääressä tuijottamassa jäätelöpuikkoja. Yhtenä kauniina päivänä tietenkin päässä naksahti totaalisesti ja pari kuukautta meni suklaata, leipää ja sipsejä syödessä. Kaikki kitukuurilla laihdutetut kilot tulivat takaisin korkojen kera ja olemus oli pöhöttynyt (olin kuin vedessä pari viikkoa lillunut ruumis).

Pointti koko tuossa edellisen kappaleen jupinassa taisi olla se, että laihduttaminen onnistuu kyllä hyvin pienillä kaloreilla jonkin aikaa, mutta pudotetun painon pystyy pitämään vain, jos on sisäistänyt terveelliset elämäntavat. Kitukuurit on monesti semmoisia "Sitten kun.."-kuureja, odotetaan vain että saisi syödä normaalisti. Mutta juu, aamulenkki odottaa iloista kulkijaa! :)

- Candy

Syömisiä ja rehkimisiä

Joku jossain vaiheessa kysyi voisinko vähän listata mitä päivän aikana syön. Onneksi olen tunnollisesti merkannut kaiken Kiloklubiin, joten sieltä kopsaamalla saan yhden päivän ruuat laitettua esimerkiksi. Mulla pysyy ruokavalio suunnilleen samanlaisena päivästä toiseen, joten tuo yksi päivä kertoo jo paljon :)

Maanantai, 22.2.2010

• vihreitä viinirypäleitä 200 g
• raejuustoa (2 %) 200 g
• kirjolohta 300 g
• kurkkua 84 g
• kirsikkatomaatteja 64 g
• keitettyä kukkakaalia 68 g
• näkkileipä (Wasa Sport Plus) 6 kpl
• ananasta 100 g
• maitorahka (Ehrmann) 250 g
• banaani 100 g

Kalorit vaihtelee 1300-1600 kcal / päivä välillä.

Liikuntaa harrastan ihan kiitettävästi, viikon aikana tulee yleensä mm.

• kävelyä n. 4h (keskinkertaisella vauhdilla, 5-6 km / h)
• venyttelyä n. 1h
• jumppaa (aerobic ja lihaskunto) n. 2h
• epämääräistä heilumista (eli tanssia) n. 2h

Liikunnan määrää en ole laihduttaessa lisännyt, mutta katson vähän tarkemmin mitä syön.

- Candy

Tunteet pelissä

Tunnesyöminen. Miten moni harrastaa tämmöistä?

Mun on pakko tunnustaa, että itse ainakin syön silloin kun ahdistaa, masentaa, ottaa päähän, on tylsää.. ja myös silloin kun on mahdottoman kivaa ja mielettömän hauskaa. Jos ei tunnu oikein miltään, on sellainen tasainen olo, niin silloin ei käy mielessäkään nostaa peffaansa tuolilta ja kävellä jääkaapille. Mutta jos yhtäkkiä tässä tasaisessa olotilassa huomaankin olevani tympiintynyt, menee n. sekunnin sadasosa siihen, että seison palelluttamassa itseäni jääkaapin edessä.

Tunnesyöminen ei ole kiva tapa. Se vesittää monet laihdutuskuurit. Minäkin oon niin ailahtelevainen persoona, että jatkuvasti tekis mieli jotain hyvää ihan vain sen takia, että pystyis vaikuttamaan omaan mieleensä ruuan avulla. Suklaa on tehokas lääke vaivaan kuin vaivaan. Samoin jäätelö. Ja jos oikein ketuttaa, niin lähistöllä on kolme pizzeriaa joihin voi rientää hakemaan rasvaista herkkua.

Miten tästä sitten pääsis eroon? Tietenkin tunteisiin voi vaikuttaa muullakin tavalla kuin syömällä. Esimerkiksi tylsiintymisen poistais se, että vain yksinkertaisesti tekis jotain mielekästä. Lenkille lähtö on parempi vaihtoehto kuin kaapin perukoilla piilottelevan valkosuklaalevyn ahminta. Mutta kun syöminen on niin helppo vaihtoehto, opittu tapa!

Nytkin tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen mua ahdistaa ja huvittais kipaista lähikauppaan ostamaan sipsejä :) Mutta pysyn lujana! Eihän tässä muuten laihtumaan pääse.

- Candy

Ihannepainosta

Mietin eilen käsitettä ihannepaino. Sen voi käsittää niin monella tavalla. Lääketieteellisesti katsottuna ihannepaino on ilmeisesti se paino, jossa kunkin keho toimii ihanteellisella tavalla. Laihoja mallivartaloita ihannoivien ihannepaino taas on mahdollisimman alhainen. Joidenkin mielestä rubensmainen runsaus on ihanteellisuutta pullollaan ja toiset tykkäävät öljytyistä, lihaksikkaista vartaloista. Mutta mikä on juuri minun ihannepainoni?

Mun paino on heitellyt välillä 46-63 kg. Yläasteella painoin 47 kg ja olin pari senttiä lyhyempi kuin nykyään. Sitten lihoin (ahkera juustojen syöminen varmaan osaltaan auttoi asiaa..) ja yhtäkkiä puntari näytti 55 kg. Sitten taas laihduin. Ja lihoin. Ja laihduin. Parikymppisenä painoin 46 kg ja näytin kuulemma luurankomaiselta heroiinihemmolta. Ei mitenkään mairitteleva kuvaus.. :) Sitten lihoin taas vähän, huomasin jälleen omistavani rinnat enkä enää voinut shoppailla lastenosastolla. 52 kg oli painoni ennen seurustelun aloittamista. Nyt onnellista parisuhde-elämää on jatkunut jo tovi ja tyhmä vaaka näyttää yli 60 kg.

Koska mun painoni ei oo koskaan ollut mikään kiveen kirjoitettu lukema en oikeastaan tiedä mikä mun ihannepainoni on. Tiedän vain sen, että olivatpa muotoni tikkumaiset tai pyöreät, aina on voinut mennä peilin eteen, huokaista syvään ja inistä: "Voi apua ku mä olen läski!". En tiedä milloin kehoni on toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, koska jojoilun seurauksena esim. kuukautiset on aina olleet hyvin epäsäännölliset.

Joten tietääkö kukaan miten voisi, edes kohtuullisen luotettavasti, määritellä ihannepainonsa? Mulla ei nimittäin vielä ole mitään varsinaista painotavoitetta ja haluaisin että se tavoite on järkevä.

- Candy

Hyviä ideoita

Torstaina innostuin jumppaamaan The Jordan Workout-nimisen jumpan tahtiin. Se on ehkä vähän miehinen jumppa, paljon varjonyrkkeilyä ja kuvitteellisella hyppynarulla hyppimistä. Siihen kuuluu lämmittely, aerobinen osuus, lihaskuntoharjoituksia ja venyttely. Pääpointti tässä jutussa on kuitenkin se, että mahdollisesti vedin jumpan läpi hieman liian suurella apinan raivolla, koska seuraavana päivänä, perjantaina, pohkeisiin sattui niin pahasti että kävely itketti.

Jostain kumman syystä mä kuitenkin päättelin, että mikäli kävely sattuu niin sauvakävely varmaan rentouttaa kivistäviä lihaksia. Ja lähdin viipottamaan kuuden kilometrin mittaiselle pätkälle innosta puhkuen. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen aloin irvistellä, puolen kilometrin jälkeen niiskutin ja kolmen kilometrin jälkeen nilkutin. Kotiin päästyäni olin sitä mieltä etten kävele seuraavaan sataan vuoteen metriäkään. Mistä näitä hemmetin hyviä ideoita oikein tulee?!

Nyt on sitten lauantai ja etenen joka paikkaan (mm. jääkaapille ja sohvalle) hyvin hitaasti, hiljaa hipsuttaen. Pohkeisiin ei voi edes koskea ja kaikenlainen säärien vääntely on kiellettyä. Onneksi on viikonloppu ja mun ei oo pakko mennä minnekään. Saa vain elpyä ja sitten kun on elpynyt jumpata uudelleen Jordanin tahtiin. Vähäisemmällä apinan raivolla tosin.. :)

- Candy

What in the name of..?!

Perjantai on mun punnituspäiväni. Joten tänään tietenkin hyppäsin vaa'alle sormet ja varpaat ristissä toivoen, että paino olisi tippunut edes vähän. Ja tulos oli... 60.5 kg! Miten tämä voi olla mahdollista? Oon laihtunut tai "laihtunut" 2.5 kg viikossa! Keksin heti vaihtoehtoisia selitysmalleja tälle niin vallan kummalliselle tulokselle.

Vaaka saattaa olla rikki. Testasin tätä hyppimällä sille eri paikoissa ja asennoissa ainakin 20 kertaa ja aina se kuitenkin näytti samaa lukemaa. Toinen selitys on, että urea on lopultakin poistunut päästäni eli nesteet ovat lähteneet liikkeelle terveellisemmän ruokavalion seurauksena. Kolmas selitys oli, että viimeksi punnitessa painoani lisäsivät sukat ja alushousut, joten nyt kun heiluin vaa'alla alasti (kyllä, täysin nudena) ylimääräinen taakka oli heitetty pois ruumiini päältä. No joo, kuinka monen sukat ja alkkarit painaa 2.5 kg? :D Ellei ne ole sitten tehty jostain muusta materiaalista kuin kankaasta.

Oon yllättynyt, mutta positiivisesti. Onko muille sattunut tämmöistä? Onko siis normaalia, että paino humpsahtaa alas noin suuria lukemia yhdessä viikossa? Ja hetkinen... BMI ei ole enää lievästi ylipainoisen puolella *tekee kärrynpyöriä ja tanssii voitontanssia* Wuhuu! Hyvää päivänjatkoa kaikille! :)

- Candy

Hyvää huomenta kaikille!

Tarkoitus pyhittää keinot..?

Muistelin tänään laihdutushistoriaani. Kaikenlaisia kikkoja on tullut kokeiltua painon alas saamiseksi. Useimmat eivät olleet tippaakaan terveellisiä ja jotkin saattoi pistää hetkellisen mielenhäiriön piikkiin. Ja suurin osa keinoista alensi painoa korkeintaan kilon pari. Ajattelinkin nyt jakaa lukijoiden kanssa typerimmät tempaukseni koskien laihdutusta. Älkää kokeilko näitä temppuja! :)

1. Ala-asteella rasvasin itseni äitini selluliittivoiteella (joka oli mennyt vanhaksi noin kymmenen vuotta ennen tempausta..) ja kelmutin koko kroppani tuorekelmulla. Olin jostain lukenut, että semmoinen toiminta poistaa nesteitä tms. Ei poistanut. Ja näytin todella, todella idioottimaiselta.

2. Ruokavalioni on vuorotellen koostunut pelkistä tomaateista, ananaksista ja sokerittomasta mehukeitosta. Sokeriton mehukeitto sai mahani niin turvoksiin, että näytin olevani yhdeksännellä kuukaudella raskaana. Jaksoin kutakin ruokavaliota noudattaa tasan päivän ja sitten kipitin kauppaan ostamaan muffinsseja.

3. Olen myös kokeillut kromia, nestesieppareita, rasvanpolttajia, aineenvaihdunnan tehostajia ja muita pillereitä, joika kauppojen luontaistuotehyllyltä lyötyy. Ainoa asia, mikä keventyi näiden kokeilujen myötä, oli lompakkoni.. :)

Vaikka hyvin tietää, että ihmedieetit ja maagisesti viikossa ylimääräisen rasvan sinusta sulattavat kapselit ovat huijausta, sitä haluaa kuitenkin uskoa että kilojen karistamiseen löytyy helppo ratkaisu. Mutta jos kilot eivät peffaan iskeytyneet yhdessä yössä, eivät ne sieltä katoakaan muutamassa päivässä. Kumpa voisi kelata elämän filminauhaa taaksepäin ja äänittää vaikka salaatin oston sen kohdan päälle, jossa tilaat Big Macin kuola suupielistä valuen.. :D

Tänään kaikki pallukat ovat vihreitä.

- Candy

Positiivisia värejä pallukoissa

Mun mielestäni on erityisen hauska istua sohvan pehmeimmässä kulmassa, sipsit tai irtokarkit käden ulottuvilla. Eikä tässä vielä kaikki. Mun mielestä on erityisen hauska silloin katsoa laihdutusohjelmia tai mitä tahansa muita ohjelmia, jotka käsittelee lihavuutta. Nytkin telkkarista tulee Suurin Pudottaja. Mutta tällä kertaa käden ulottuvilla on vain näkkileipää ja raejuustoa. Kiloklubin pallukat hihkuu riemusta. Tänään kolme vihreää ja yks keltainen pallukka.

Mua ihmetyttää se miten paljon Kilolubissa kehotetaan syömään. Oon tottunut siihen, että laihduttaessa kalorit vähennetään vähintään puoleen entisestä. Mutta onhan se parempi, että saa syödä kuin että pitäis kiduttaa itseään nakertamalla porkkanaa ja salaattia päivät pitkät. Nyt menen takaisin Suurimman Pudottajan pariin ja toivon samalla, että itestäni tulis suuri pudottaja :)

- Candy

Takapuoli, jonka päälle mahtuu tuoppi kaljaa ja polkupyörä

Olen siis vähän lihonut. Ihan vähän. Niin vähän, että painoindeksi pomppasi lievän ylipainon puolelle. Ensin mietin, että tuskin asiasta tarvii välittää. Sitten huomasin, että kaikki vaatteet on liian pieniä. Jenkkakahvat pursuu farkkujen vyötärönauhan yli (yäk!), selkäpuolella näkyy makkarat kun pitää vähänkin tiukempaa paitaa ja talvitakin napit paukkuu kun sitä koittaa repiä päälleen. Varmuuden vuoksi, enhän mä nyt minkään aihetodisteiden perusteella itseäni läskiksi ala mieltää, otin itsestäni pari kuvaa ilman vaatteita. Alasti. Itselaukaisimella. Karu totuus on, että näytin kameran linssin läpi katsottuna vaaleanpunaiselta, hyllyvältä virtahevolta. Aloitin siis projektin "Läski tummumaan!".

Vielä läski ei ole ainakaan tummunut. Saattaa johtua siitä, että viime viikko meni Raxissa käydessä, siideriä kavereiden kanssa naukkaillessa ja Beniä & Jerryä treffaten. Liityin Kiloklubiin ja merkkailin kokeeksi syömisiäni sinne. Punaisia pallukoita päivä toisensa jälkeen. Alkoi vähän hävettää. Tällä viikolla oon sitten ottanut itseäni niskasta kiinni, eilenkin sain kolme niitä pirkuleen pallukkaa vihreäksi! Oon lisäksi hiihdellyt, sauvakävellyt, jumpannut ja venytellyt telkkarin edessä. Eiköhän se paino muutaman sata grammaa alhaisempi ole viikon loppuun mennessä. Toivottavasti :)

Ajattelin tuolla sivupalkissa pitää kirjaa siitä miten läskiltä alkaa sentit ja kilot katoamaan, niin pysyy pikkuisen paremmin perillä siitä mitä on oikein tekemässä. Lähtötilanne nyt on siis tämä:

Pituus 158 cm
Paino 63 kg
Vyötärö 75 cm
BMI 25,23

Että näin. Saatan illalla palailla kertomaan päivän kuulumisia, mut nyt pai pai! :)

- Candy