Tunnesyöminen. Miten moni harrastaa tämmöistä?
Mun on pakko tunnustaa, että itse ainakin syön silloin kun ahdistaa, masentaa, ottaa päähän, on tylsää.. ja myös silloin kun on mahdottoman kivaa ja mielettömän hauskaa. Jos ei tunnu oikein miltään, on sellainen tasainen olo, niin silloin ei käy mielessäkään nostaa peffaansa tuolilta ja kävellä jääkaapille. Mutta jos yhtäkkiä tässä tasaisessa olotilassa huomaankin olevani tympiintynyt, menee n. sekunnin sadasosa siihen, että seison palelluttamassa itseäni jääkaapin edessä.
Tunnesyöminen ei ole kiva tapa. Se vesittää monet laihdutuskuurit. Minäkin oon niin ailahtelevainen persoona, että jatkuvasti tekis mieli jotain hyvää ihan vain sen takia, että pystyis vaikuttamaan omaan mieleensä ruuan avulla. Suklaa on tehokas lääke vaivaan kuin vaivaan. Samoin jäätelö. Ja jos oikein ketuttaa, niin lähistöllä on kolme pizzeriaa joihin voi rientää hakemaan rasvaista herkkua.
Miten tästä sitten pääsis eroon? Tietenkin tunteisiin voi vaikuttaa muullakin tavalla kuin syömällä. Esimerkiksi tylsiintymisen poistais se, että vain yksinkertaisesti tekis jotain mielekästä. Lenkille lähtö on parempi vaihtoehto kuin kaapin perukoilla piilottelevan valkosuklaalevyn ahminta. Mutta kun syöminen on niin helppo vaihtoehto, opittu tapa!
Nytkin tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen mua ahdistaa ja huvittais kipaista lähikauppaan ostamaan sipsejä :) Mutta pysyn lujana! Eihän tässä muuten laihtumaan pääse.
- Candy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Älä pidä kotona mitään houkutuksia ja tee päätös että kauppaan EI lähdetä sen vuoksi, että tekee mieli jotain hyvää.
Osta naposteluporkkanoita jääkaappiin. Kun tekee mieli makeaa niin syö niitä. Vesimeloni on huippuraikasta ja hyvää, eikä siinä ole juurikaan kaloreita. Mene johonkin teehen erikoistuneeseen kauppaan ja kysy sieltä jotiain oikein hyvänmakuista teetä, joka ei kaipaa seurakseen sokeria. Lakritsanmakuiset teet olen itse havainnut herkullisiksi.
Sulla varmaan löytyy joku ihana vaate joka ei sun päälle mahdu. Kun tekee mieli jotain rasvaista/makeaa lihottavaa, niin hypistele vaatetta ja mieti mielessäsi kuinka hyvältä tulet näyttämään siinä vaatteessa. Ei tee enää mieli herkkuja.
Ja kyllä - minä olen tunnesyöjä. Kaikkeni teen opetellakseni siitä pois. Edellämainitut ovat omia keinojani selviytyä.
Mulla itseasiassa on lakritsan makuista teetä kaapissa :D Se on ihan hyvää :) Vesimeloniakin tulee syötyä melko usein, mutta.. Ei se vaan maistu niin hyvältä kuin kunnon kermajäätelö :D
Jos voit kipaista siihen lähistölle pizzalle tms, niin mene ensin treenaamaan salille ja sen jälkeen 'palkitse' itsesi. :)
Hmm. Oikeastaan noi treenit ois hyvä idea, koska kunnon hikisen riehumisen jälkeen mua ei huvita syä mitään :)
ite ainakin lähen lenkille tai salille. onneks on kaupat ja pizzeeriat niin kaukana, ja rahat köyhällä opiskelijalla niin vähissä että niitä herkkuja yksinkertasesti pysty ostamaan vaikka haluaiski.. :D
Heheh tuttu juttu toi tunnesyöminen minullakin. Isoimmillani olin suht onneton ja huonon koulupäivän jälkeen (eli noin joka päivä) menin kaupan kautta kotiin ja mukaan tarttui sipsipussi ja suklaalevy jotka sitten salassa ahmin yksikseni. Nykyään tuo ei tulisi mieleenkään. Minulla on ollut muutama vuosi sellainen politiikka että itse en osta mitään herkkuja kun niitä sosiaalisissa tilanteissa kuitenkin tulee syötyä. Nykyään olen toki oppinut että osaan oikeasti ostaa sen yhden pienen herkun viikonloppuna ja se jää sitten siihen. Aikaa vievä prosessi tuo todellakin on mutta kaiken työn arvoista!
Mä asetan itselleni herkkurajan joka päivä.. Kerran päivässä SAA syödä jonkun PIENEN (!) herkun, kunhan se sopii päivän kaloritavoitteeseen ja -vajeeseen. Ja olen myös ottanut tavoitteeksi, että en syö omin päin herkkuja (kotona, yksin), vaan jos sellaisia tarjotaan (seurassa).
Esimerkkipäiväherkkuja:
1 suklaakonvehti
1 suklaavanukas (kevyt!)
10kpl sipsiä
1 tuulihattu
tms.
Harvoin sitä tulee mitään tuon isompaa herkkua syötyä loppujen lopuksi. Ihan poikkeuksia ovat laskiaispullat, kakkupalat tai tortut.. (sellaisenkin SAA syödä, kunhan mietit seuraavat pari päivää tarkasti mitä suuhusi laitat)..
Ihan ne perusjutut yleensä auttaa. Lasi vettä tai aitoa äidin tekemään marjamehua hunajalla, treenausta kotimatolla ja terveellisten herkkujen kotona pitäminen.
Itse en tunne olevani tunnesyöppö kuin harvoin, yleensä pahinta silloin kun masentaa tai vatuttaa niin pahasti, että kaupasta on pakko hakea jotain. Yleensä jokin ihan pienikin auttaa, vaikka lakupatukka. :) Kuuma kaakaokin ajaa muuten pirun tehokkaasti huolet ja murheet pois. :)
tunteita ja mieltä ei voi hallita, tekojaan voi =)
vaikka KUINKA tekis mieli, ei vaan sorru sille.
helpommin sanottu kuin tehty, i know.
itse yleensä esim. makeannälkään teen itselleni kupin kuumaa kaakaota sokerittomasta kaakaojauheesta ja makeutusaineesta.
vie makeanhimon ja auttaa suklaannälkään.
ja on mielestäni erittäin sallittu :)
toinen ongelma onkin sitten "humalassa pizzerian kautta kotiin"-ilmiö ja seuraavan päivän darramättöily.
auuts, pitäisi varmaan lopettaa juhliminenkin =(
Mulle kans tunnesyöminen on niiin tuttua! Joko oon nii surullinen, että syön. Tai sitten oon niin ilonen, että palkitsen itteeni jollain jne jne:/
Pitää vaan jotenkin oppia tunnistamaan sen itsessään, miksi ahmii ja oppia sanomaan itselleen ei, kun tekis mieli siihen mässäilyyn turvautua:)
Lähetä kommentti